Esham – $Cribble (2017)

Esham on pitkän uran taivaltanut rap-artisti Detroitista, joka on kovalla työllä, puhuttelevilla sanoituksilla ja kokeellisella musiikilla ansainnut kulttimaineen underground-hiphopia kuuntelevien keskuudessa. Tämän 43-vuotiaan veteraanin debyyttialbumi Boomin’ Words From Hell julkaistiin vuonna 1989. Ennen $Cribbleä hän on julkaissut 15 studioalbumia. Vuosien 2002-2005 aikana hänellä oli levysopimus Psychopathic Recordsin kanssa, mutta muuten läpi uran levy-yhtiönä on toiminut Reel Life Productions, jonka hän perusti veljensä kanssa vuonna 1988.

Esham on sanoituksillaan herättänyt huomiota pitkään. Sanoituksia on kuvailtu rap-versioksi death metalista. Horrorcore on ollut myös kovin yleinen tapa kuvata miehen lyriikoita ensimmäisistä julkaisuista saakka. Kyseisen tyylilajin synkistä aihealueista varsinkin huumeet ovat olleet esillä vahvasti ja lyriikoita voisikin monesti kuvata hallusinogeenisiksi riimeiksi. Linja on vaihdellut kuitenkin jonkin verran ajan saatossa. Uran alkuvaiheessa Saatanaa käsittelevät riimittelyt herättivät närää ja artisti luopui niistä Closed Casket-albumin jälkeen, joka julkaistiin vuonna 1994. Esham on etenkin viimeisen kymmenen vuoden aikana siirtänyt lyrikaalista linjaansa hieman enemmän suuntaan, jossa hän pyrkii tuottamaan sanomaa kuulijoille ja samalla olemaan kuitenkin viihdyttävä. Suoranaista poliittista kannanottoakin on mieheltä kuultu toisinaan.

Esham on tuottanut levyjään hyvin pitkäli itse. Tuotannossakin mies on ollut oman tiensä kulkija. Jo 1990-luvulla tuotannossa oli jonkin verran kokeellista otetta ja rockin yhdistämistä rap-musiikkiin (ennen kuin siitä tuli muodikas ilmiö vähän myöhemmin). Viime vuosikymmennellä tuota kokeellista linjaa kuultiin lisää albumeilla. Tällä vuosikymmenellä linja on monipuolistunut entisestään; rockia ja metallia on kuultu edelleen raidoilla ja lisäksi myös mm. trip hopia ja dubstepiä.

Eshamin $Cribble on askel vielä enemmän kokeelliseen tuotantoon ja erilaisiin riimeihin. Räppärin linja on aikuistunut, viisas ja välittävä. Hänen riiminsä ovat tiedostavia ja kantaaottavia, mutta toki särmää tämä horrorcore-räppäri tarjoaa mausteeksi sanomaansa. Täysin linja ei ole pehmentynyt.

Nimikkokappale (“$Cribble”) on levyn aloitusraita. Esham räppää reilun minuutin ujosti metallivaikutteisen biitin tahdissa. Kakkosraita “How To Kill A Drug Dealer” on tuotannollisesti wu-tang-vaikutteinen, sopivan yksinkertaisen samplenpyöritys. Se on hyvä kappale kaikin puolin ja Eshamin riimeistä jää mieleen varsinkin tämä kohta:

“How to kill a drug dealer? Trap like a mouse
500.000 dollar car before you buy a house”

Kolmas raita on nimeltään “Black Sheep”. Kokeellisen ja erikoisen biitin tahdissa Eshamin laineissa artistin karu (vanha) linja saa kuuluvuutta joissain laineissa.

“I support the underground
It’s not just a hashtag
I’ll put you six feet underground
In the trash bag”

Mutta myös toisenlaista asiaa kuullaan:

“One time for them ones who be locked down
In these streets man he can’t put the Glock down
Fuck the police ’cause they can get shot down
No lives matter, Even you can catch a hot round”

Tokaisu “no lives matter” toistuu levyllä useamman kerran ja on viittaus “Black Lives Matter”-liikkeeseen ja poliisin tappamiin mustiin ihmisiin. Nämä asiat ovat olleet esillä rap-sanoituksissa hyvin pitkään. Voidaan silti sanoa, että poliisiväkivalta ja poliisin liipaisinherkkyys varsinkin mustaa väestöä kohtaan, ovat olleet erityisen vahvasti pinnalla viime vuosina. Ja nyt Esham on tarttunut asiaan ja kirjoitellut siitä riimejä monelle raidalle.

Poliisin ampumat aseettomat mustat miehet ovat esillä seuraavalla raidalla, joka on nimeltään “Time Card”. Biitin tunnelma sopii hyvin tiedostaviin ja vakaviin sanoituksiin. Samoin voisi kuvailla tunnelmallista “Sad”-raitaa, jossa on myöskin painavaa asiaa.

“Abuse Of Power” käsittelee Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän mätäpaiseita ja vallan väärinkäyttöä. Erityisesti poliisin tapa kohdella vähemmistöjä Yhdysvalloissa on jälleen esillä. Raidan puolivälin kohdilla hyvä meininki vaihtuu hyvin sekavaan suuntaan ikään kuin uuden kappaleen alkaessa raidan sisällä. Se syö hieman tunnelmaa.

Albumin loppuosassa ja etenkin puolivälin kohdilla sekavuus vie kaiken kaikkiaan pisteitä levyltä. Puolivälissä on toki tähtihetkensä ja loppuosasta löytyy ehkä levyn paras kappale; “The Dedication” on erittäin hyvin räpätty ja kokeellinen biitti ansaitsee hatunnoston. Mutta yleisilmettä eivät yksittäiset hyvät raidat pelasta levyn loppuosasta, eivätkä varsinkaan puolivälistä. Eshamin mielenkiintoinen muuntautuminen lyrikaalisesti ja kokeellisen tuotannon onnistuminen saa vastapainoksi sekavuutta ja jopa kakofonian omaisia piirteitä. Tuntuu siltä, että räppäri sanallisestikin hyppisi välillä aiheesta toiseen liian rauhattomasti. Kaiken kruunaa erilaiset maininnat LSD:stä, euforiasta ja hallusinaatioista. Ehkä tämä sekavuus on juuri sitä.

Kaiken kukkuraksi Esham sortuu samanlaisiin ongelmiin levyllään, joita on ilmennyt muillakin hänen uudemmilla julkaisuillaan. Nimittäin miksauksen ja masteroinnin suhteen jokin on mennyt taas pieleen. Yksi tyypillinen ongelma raidoilla on basson, rumpujen ja vokaalien liiallinen dominointi; hyvää äänimaailmaa on kokellisella hengellä tuotettu biitteihin, mutta se meinaa usein jäädä hieman taka-alalle. Lisäksi mieleeni on jäänyt jokunen kerta, jolloin jokin ääni hyökkää hetkellisesti hieman liian vahvasti korviin. Pieniä asioita, mutta tällä kokemuksella ja tällä tasolla näitä ongelmia ei saisi ilmetä.

Albumi on sekavista piirteistään huolimatta taidonnäyte ja muuntautumiskyvyn osoitus rap-veteraanilta. Tuotanto on toisinaan hyvin kiinnostavaa ja piristävän erikoista. Riimittelyn aiheet ovat erittäin hyviä ja Eshamilta positiivinen muutos kaikkien niiden karujen lyriikoiden jälkeen. Vanha Esham ei ole kuitenkaan kokonaan kadonnut, vaan se ilmenee särmikkyytenä ja mausteena taustalla.

On nostettava hattua sille linjalle, jolle Esham on siirtynyt kuudennellatoista sooloalbumillaan. Ei ole missään nimessä itsestäänselvyys, että hänen kaltaisensa pitkän matkan taivaltanut räppäri tekee enää kaikkien näiden vuosien ja levyjen jälkeen todella kiinnostavaa saatikka aidosti erilaista musiikkia.

Levy ei pääse kiitettävään arvosanaan lähinnä miksaus- sekä masterointiongelmien ja satunnaisen sekavuutensa takia. Tuotanto onnistuu toisinaan ja toisinaan taas ei. Kokeellisuus loistaa joillain raidoilla hienosti ja uusi, erilainen Esham riimittelee kiinnostavasti. Siksi tämä on oiva levy heille, jotka ovat kuunnelleet räppiä ja pohdiskelleet, että mistä kuulisi jotain oikeasti vähän erilaista tai uutta. Muutamien virheiden kitkeminen sekä sekavuuden vähentäminen esimerkiksi kylmästi lyhentämällä albumia, olisi tehnyt tästä jo erittäin hyvän levyn.

Kouluarvosana: 7+

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s