Payroll Giovanni & Cardo – Big Bossin Vol.1 (2016)

Payroll Giovanni on vuonna 1988 syntynyt räppäri, joka on tehnyt Detroitista käsin kiinnostavaa musiikkia jo jonkin aikaa. Hänen saundinsa on ollut toisinaan yhdistelmä 90-luvun, viime vuosikymmenen ja 2010-luvun tyylejä. Erilaisiin muoti-ilmiöihin ja kikkoihin hän ei ole kuitenkaan panostanut, vaan räppää hyvin suoraviivaisesti “rehtiä” riimiä. Kun pohdin tämän artistin tyylisuunnan määrittelyä, niin mieleeni tulee heti gangsta rap-lokero, mutta Payroll Giovanni on hyvin osuvasti todennut, ettei kutsuisi itseään gangsta räppäriksi, vaan oikea termi on hänen mielestään “hustler”. Sanoisin, että “hustler music” olisi varsin osuva termi näille detroitilaisartistin riimittelyille.

Big Bossin Vol.1 on Payroll Giovannin ja Cardon yhteisjulkaisu. Cardo on tuottaja Texasista, joka oli ennen tätä julkaisua jo saanut nimeä kaupallisen hiphopin parissa. Hän oli tuottanut 2010-luvun alkuvuosina mm. Jeezyä, Meek Milliä ja Wiz Khalifaa.

Tämän Detroitin underground-kuninkaan ja nimekkään tuottajan ensikohtaamisesta on kerrottu hauska tarina. Cardo lähestyi räppäriä sähköpostitse. Ko. sähköpostiosoite oli sellainen, jota räppäri harvemmin luki. Kun hän sitten aikanaan sattui lueskelemaan sinne ajautuneita viestejä, hän ei alkuun uskonut viestittäjän olevan oikeasti Cardo. Payroll Giovanni lähetti tuottajalle yhden puhelinnumeroistaan ja pyysi soittamaan. Soiton jälkeen räppäri innostuneena totesi, että häntä lähestynyt viestittäjä todella oli Cardo. Cardo, jota Payroll Giovanni fanitti; olihan tämä tuottaja tosiaan tuottanut nimekkäitä artisteja jo tuohon aikaan.

Kaksikko sai ajatuksen yhteisestä mixtapesta. Payroll Giovannin tapa räpätä melko ajattomalla tyylillä biiteille, joissa oli paljon elementtejä viime vuosikymmeniltä, on esillä tässä julkaisussa vahvasti. Kaikki tuotanto on nimittäin tehty klassisen kalifornialaisen gangsta räpin hengessä. Maustetta nykyisen räpin suunnalta on juuri sellaisen hippusen verran, että biitit tuntuvat ajattomilta ja varsin iskeviltä tämänkin vuosikymmenen rap-makuun.

Tuotannon osalta “Intro” aloittaa levyn loistavasti 1990-luvun melodioilla ja mehukkaalla bassolinjalla. Rummut hakkaavat iskevään ja sopivan ajattomaan hiphop-henkeen. Sanoituksista käy heti kuulijalle ilmi Payroll Giovannin lyrikaalinen linja levyllä:

“Welcome to the life of a hustler
Where all the bad bitches lust us
ATF and narcs wanna bust us
But everything legit so they can’t touch us”

Ja:

“If I’m calling ladies cause I’m on another coast
Yacht-Master Rollie on, I’m in another boat
I’m a Strathmo’ boy my whole family sold coke
So what the fuck I look like walking around this bitch broke”

Yacht-Masterista sen verran, että Suomessa kyseisen Rolex-mallin hinta liikkuu välillä 18.900-45.000 €, riippuen haluaako terästä, 18 karaatin keltakultaa, punakultaa vai valkokultaa ranteeseen. Tähän perään ei voi muuta todeta, kuin että Big Bossin.

Seuraavalla raidalla “Never Seen Money” riimitellään omaisuuden ja huolettoman rahankäytön lisäksi myös toisessa versessä hieman siitä, miten räppäri on noussut isommaksi tekijäksi. Ryysyistä rikkauksiin Strathmoorin kulmilta.

Nimikkoraita “Big Bossing” on omaan makuuni levyn paras kappale. Cardon biitti tuo nostalgisia muistoja mieleen 90-luvun räpistä. Riimeissä osuvin kohta sisältää jo tässä kohtaa levyä varsin tutuksi tullutta rannekellolla pätemistä:

“You can tell a whole lotta money we get often
That same Rolex you got, my bitch flossing”

“Sell Something” tarkentaa enemmän artistin “ryysyistä rikkauksiin”-tarinaa. Oikotietä onneen ei ole, kun ponnistetaan köyhyydestä ylöspäin “Bentley-luokkaan”. “Sucka Free” on aivan loistava kappale aurinkoisesta tunnelmasta pitävälle. Naisäänen laulama kertosäe tuo vahvasti mieleen 1990-luvun loppupuolen. Naislaulaja Tamara Jewelin lisäksi ääneen pääsee Payroll Giovannin pitkäaikainen toveri, Big Quis, jonka kanssa musiikkia on tehty yhdessä mm. Doughboyz Cashout-kollektiivissa.

Kahdeksannella raidalla, “Faded”, Big Quis liittyy uudelleen kaverinsa seuraan. Jade Jones laulaa tällä kertaa kertosäkeen. Kertosäe kruunaa kokonaisuuden; laulutyyli ei ole tällä kertaa mielestäni ihan puhdasta 1990-lukua, vaan sellaista ajatonta tyyliä, jota kuulee joissain nykyräpin hiteissäkin toisinaan. Tämä on myös suosikkiraitojani levyllä.

Seuraavaksi tulee “Real Plug”, joka on varsin vauhdikas raita. Cashout Calhoun räppää vierailijana ja Tamara Jewel laulaa hyvän kertosäkeen jälleen 1990-tyyliin.

Kesäinen tunnelma korostuu “Get Yo Shine On”-raidalla. “Day In The Life” on Payroll Giovannin taidonnäyte tarinankerronnasta lyriikoissaan.

18-raitaisen mixtapen kolmastoista kappale on “My Whole Life”. Taloudellisesti menestyvä räppäri avaa lyriikoissaan vielä enemmän ajatusmaailmaansa liittyen “hustlaamiseen”. Paras poiminta riimeistä löytyy toisesta versestä:

“I ain’t made my life up like all these rap niggas
I took my school clothes money and bought crack with it”

Tamara Jewel tekee seuraavalla raidalla hyvän työn. “Succesful”-raidalla ruoditaan lisää taloudellista menestystä ja Tamara laulaa jälleen osuvan kertosäkeen. Aihepiirit pitävät pintansa kaiken kaikkiaan levyn loppupuoliskolla; mm. “Pile Of Money” kuvaa rakastelua rahakasan päällä. “Outro” on reipastahtinen lopetus detroitilaisen Bylug-kollektiivin kanssa.

Levy on varsin loistava mixtape. Jokainen raita on rehtiä räppäämistä ja mixtapeille tyypilliset skitit ja yhden minuutin räppäämisraidat on jätetty kokonaan pois. Cardo on loihtinut todella mahtavaa West Coast Gangsta Rap-tyylistä tuotantoa levyllisen. Pieni moderni ote kohtaa vanhemman tyylin todella päitä nyökyttävällä tavalla. Nostalgiaa, fiilistelyä ja Los Angeles-tunnelmaa.

Payroll Giovanni tekee tuottajansa tavoin loistavan työn. Mies osaa räpätä todella taitavasti ja hän tekee sen hyvin perinteisesti. Se sopii varsinkin tälle klassista tuotantoa pursuavalle levylle loistavasti. Detroitilaisräppärin ääni ja flow tuovat mieleen vauhdikkaamman version Too Shortista. Aihealueetkin osuvat melkein kohdilleen, mutta eroa on; Payroll Giovanni on hustler ja Too Short sutenööri.

Iso hatunnoston paikka on se, että räppäri ottaa todella aikaa haltuun kappaleillaan. Hän ei roiski vieralijoita raidoille ja jättäydy sivuun. Hän ei riimittele aina automaattisesti 16 lainin pituisia versejä ja odottele kertosäettä laulajalta, vaan tiputtelee riimejä tarvitteassa hyvinkin pitkän tovin putkeen. Ja hän tekee sen vielä todella kiinnostavalla ja väsymättömällä tavalla. Tämän miehen riimittelyä todella jaksaa kuunnella!

Levyä voi suositella kaikenlaisille rap-faneille. Erityisesti jos vanhempi länsirannikon gangsta rap kolahtaa ja olet miettinyt, että tehdäänkö sellaista enää nuorempien toimesta, niin kannattaa tarkistaa tämä texasilaistuottajan ja detroitilaisräppärin teos.

Kouluarvosana:

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s